Mittelspitz & Hovawart

Click here to edit subtitle

In Memoriam

C.I.E BY EE LV LT BALT CH Soffahoffin Naurava Viikari "Wixu"

Hovawart - male, smt


15.05.2010-01.12.2014

69 cm & 44 kg

HD A/A, ED 0/0
Spine: healthy, PL 0/0 (inofficial)
OD: Osteochondritis dissecans + arthritis (nivelrikko)
Castrated

Sire: Damirazin Borobeukalo
Dam: Soffahoffin Jive

Breeder: Eija Särkkä, Vantaa
Owner: Aureahof's

Pedigree & more info:
Wixu in Finnish Breeder's database KoiraNet
Syksyllä 2010 ovela kasvattaja toi minulle "hoitoon" n. puolivuotiaan hoffipojan, lupaava ja iloinen pentu jota olin useasti käynyt katsomassa pentulaatikossa ja salaa ihaillut. Eihän tuota valloittavaa, äärimmäisen hyvähermoista nauravaa viikaria voitu palauttaa. Viksusta tuli meidän Wixu, meidän hyväntahtoinen hölmönhauska hoffipoika, unelmien täyttymys. Kuljit kanssamme kaikkialle, häntä tötteröllä, olit peloton. Naurettiin usein että et varmaan edes huomaisi, vaikka atomipommi räjähtäisi vierelläsi. Kuukausi meni, kasvoit, kasvoit todella nopeasti. Kuukaudessa saavutit melkein aikuisen mitat. Pelkäsin. Laimensin ruokaasi, vaihdoin matalaenergisempään ruokaan. Jatkoit kasvamista vaikka olit pelkkää luuta ja nahkaa.

Oli toisen hoffini kisaviikonloppu, olit 7kk, huomattiin ensimmäisen kerran että onnuit. Onnuit pahasti. Ilman syytä. Pelkäsin. Varattiin aika eläinsairaalaan, otettiin rtg-kuvat. Huomasin heti että jotain oli pahasti vialla. Kasvattaja oli mukana tukena. Muistan miten yhdessä itkettiin murtuneita unelmia. Pienen pennun elämä, niin nuori, niin viaton, oli pilalla. Laaja ja vakava OCD.

"Haluatko yrittää?"
,minulta kysyttiin. Ennuste oli hyvä. Olit vähän päälle 7kk kun sinut leikattiin. Ennen leikkausta olit miltei kolmijalkainen, oikea etujalka roikkui elottomana. Leikkaus onnistui hyvin vaikkei kaikkia irtopaloja löydettykään. 1 pala oli mieheni peukalonkynnen kokoinen. Alkoi pitkä kuntoutus. Pistin elämäni tauolle, hoidin sinua, pieni pentuni. Ajettiin pari kolme kertaa viikossa pitkän matkan helsinkiin terapiaan, käytiin hieronnassa, vesiterapiassa, jumpattiin, perehdyin lisäravinteiden maailmaan. Täytit vuoden. Täytit 1,5vuotta. Parannuit. Päätin varmuuden vuoksi kuitenkin unohtaa pk-haaveet, löysin uuden lajiin, erikoisjäljen. Se oli kuin tehty sinulle! Olit sinnikäs, tarkka, rauhallinen ja varma. Et nostanut edes nenää jäljeltä kun irti juoksenteleva saksanpaimenkoirauros tuli "huutamaan" sinulle kesken suorituksen. Jatkoit työskentelyä, muristen kylläkin. Uros perääntyi.
Kierrettiin myös näyttelykehiä hienolla menestyksellä, olithan äärettömän komea. Treffipyyntöjäkin sateli.
Saatiin kaksi ihanaa vuotta yhdessä. Keväällä-kesällä 2013 huomasin sinussa eron, silmistäsi sammui valo. Pelkäsin. Elokuussa varasin ajan taas ortopedille. Otettiin uudet rtg-kuvat. Nivelisi muistuttivat nyt lähinnä kukkakaalia, siinä se sitten oli. Nivelrikko. Istuin lattialla ja itkin.

"Haluatko yrittää?"
Sinulle tehtiin eka hyaluroni-hoito, sait taas cartophen kuurin. "Parannuit".
Keväällä 2014 aloit taas ontumaan. Pelkäsin. Lenkkeily sattui. Varasin ajan tutulle ortopedille.

"Haluatko yrittää?"
Sinulle aloitettiin jatkuva kipulääkitys. Kisailmot peruttiin. Olit 4 vuotta, eläkkeellä. Rakastamasi jäljestäminen sai jäädä, et kestänyt edes sitäkään. Lenkkeiltiin vaan pehmeässä maastossa, yritettiin pitää lihaskuntoa yllä. Pelkäsin. Syksyllä kivut palasivat. Nostettiin lääkitystä. Hetken auttoi, mutta kivut palasivat. Lopulta sait maksimiannoksen lääkettä, kivut yhtä kovia kuin ennen lääkitystä.


"Haluatko yrittää?"

Näen sen silmistäsi, et halua enää yrittää. Tänään 1.12.2014 nukuit pois sylissäni. Pala sydämmestäni kuoli mukanasi.

Nuku hyvin pieni pentuni. Olit liian hyvä tähän maailmaan. Toista Wixua en tule koskaan saamaan.

Kiitos kaikesta ja Anteeksi, kaikkeni yritin. Se ei ollut tarpeeksi.

Wixu 15.5.2010-1.12.2014